Purjeen povesta

Raatihuoneenpuiston lavan ylle viritetty purje tullee suojaamaan, mutta samalla myös kietomaan niin Suomi-Areenan panelistit kuin kuulijatkin poveensa keskustelunaiheen äärelle. Tuulkoon tai satakoon, nyt puhutaan suomalaisesta yhteiskunnasta.

Yhteiskunta on tuuliajolla. Ei sittenkään. Kansalaisyhteiskunta on tuuliajolla. Yhteisön tavoitteet ovat erillistyneet. Koskaan ei ole ollut yksimielistä suomalaisuutta, mutta vuosikymmeniä sitten Suomi ja suomalaiset kuitenkin jaksoivat ja halusivat uskoa oman valtionsa kasvu- ja kehittymismahdollisuuksiin; siinä riitti yhteistä tavoitetta ja ponnisteluille mielekkyyttä. Tavoite myös saavutettiin kultaisella 80-luvulla.

2010-luvulla on huomioitava entistä enemmän sidonnaisuudet Euroopan Unioniin ja globaaliin maailmaan. Mitä yhteisö tavoittelee? Onko suomalaisen yhteiskunnan prioriteettitavoite pitää Suomi ennen kaikkea itsenäisenä valtiona, Euroopan unionin jäsenenä vai osana globaaleja markkinoita? Tästä vallitsee mielestäni liian erilaisia jäsennyksiä, joiden pohjalta yhteisen tavoitteen asettaminen on vaikeaa. Yhteisen tavoitteen asettaminen ei näyttänyt olleen helppoa kevään hallitusneuvotteluissakaan.

Heinäkuisessa Porissa tuntuu, että suomalaiset ovat kiinnostuneita poliittisesta keskustelusta, haluavat osallistua ja vaikuttaa. Voi, kun tällainen innostus tavoittaisi mahdollisimman monia ja herättäisi vastuuseen! Mutta yritäpäs järjestää tällaista tapahtumaa marraskuussa. Saisi purje lepattaa ihan yksinään.