Koulukaverina Wilma

Kevätjuhlissa Wilma sai varmaan kaikki ”reilu kaveri” –stipendit. Ystävällinen tyyppi, kun kerran osaa olla kaveri kaikille. Sillä on oma softakin! Wilma tarjoaa reaaliaikaiset virtuaalikorvat kodin ja koulun väliseen kuulemiseen. Wilma on paljon muutakin kuin koulun ja kodin viestikapula: kurssitarjotin, arviointirekisteri, poissaolokalenteri ja tietovarasto. Ja haluttaessa tämä tyyppi on jokaisen puhelimessa.

Wilma osaa olla myös ilkeä. Keskustelussa tuotiin esille virtuaalikouluavustajan kiusaamistaitoja eli toimittaja Sari Helinin lanseeraamaa”reaaliaikaista rikosrekisteriyttä”. Joihinkin koteihin Wilman välittämät viestit ovat lähinnä negatiivisia. Kukaan opettaja ei ehdi kirjoittaa jokaiselle oppilaalle positiivisuusviestejä. Kehut voisivat tehdä kaikkien itsetunnolle hyvää. Wilmaan tarvittaisiin lisäosa, joka vaatisi myös kehumaan kielteisten viestien jälkeen. Opettajakin voisi huomata oppilaassaan myös hyviä ominaisuuksia ja tukea niitä.

Kun reissuvihoista luovuttiin, jäi pois oppilaan vastuu viestinnän kulkemisesta. Mitä lapsi oppii koulukaveriltaan Wilmalta? BigBrother-ajattelua? Isoveli valvoo, ja lasta koskevat viestit ja tiedot lentelevät bittiavaruudessa. Kaikilla lapsilla tulisi ilman muuta olla oikeudet lukea itseään koskevat Wilma-viestit. Tämä kasvattaisi toivottavasti myös vanhempien harkintakykyä. Yksi nykypäivän 18-vuotiaan itsenäistymisriiteistä onkin oikeus kuitata itse Wilma-poissaolonsa. Vastuun muoto on muuttunut.

Vanhempia ei ehkä koulun arkeen niin kaivata, mutta lapsen parhaaksi työskenneltäessä ei kouluyhteisön tärkeyttä voi poissulkea. Jos yhteisöllisyyttä kaivataan, voisi Wilmaa hyödyntää myös vanhempien keskisenä kanavana. Vai voiko yksi vanhempi saada Wilman kautta yhteyden koko luokan vanhempiin? Kasvottomuus muuttuisi virtuaaliseksi.

Wilman vieminä on hyvä muistaa, että kuuntelemiseen tarvitaan yhä korvat. Ihmisen korvat.


ma 13.7. klo 11-12 Wilman viemät: Kuuntelevatko koulu ja koti toisiaan?
Keskustelu käytiin Eetunaukion lavalla.