Visiirin takaa

Valmistaudun SuomiAreenaan ottamalla 400 kilometrin etäisyyden tapahtumakeskus Poriin. Vetäytymisen toivon luovan tilaa ensi viikon tapahtumaähkylle ja antavan perspektiiviä suomalaisen yhteiskunnan monille puolille. 

Kaksipyöräisen selässä tulee mietittyä kaikenlaista. Matkustajana ei auta kuin luottaa kuskiin ja mukautua hänen päätöksiinsä. Kypärän visiirin alta on hyvä haistella rypsipeltoa ja seuraavalla aukealla jo sianpaskaa. Teiden kunnossapidossa on valtavia eroja. Mukavaa on nähdä, että entisiä liikehuoneistoja on muutettu asuinkäyttöön. Syrjäkylissä on kuitenkin paljon tyhjilleen jääneitä taloja. Halutessaan Suomessa on mahdollisuus asua täysin omassa rauhassaan. 

Heräsin miettimään ihmisten matkoja lähipalveluihin. Muutaman sadan metrin kävely lähimmälle bussipysäkille on kovin erilainen matka tasaisella asfaltilla kuin mäkisellä hiekkatiellä. Lähipalveluiden saavutettavuudessa tämä monine variaatioineen pitää ottaa huomioon. Lokaalisuuden kunnioitus tulisi näkyä kansalaisen arjessa.  

Kypäräpuhelin mahdollistaa keskustelun ajon aikana, mutta hiljaakin pitää saada olla. Maanantaina päästään avaamaan SuomiAreenan yhteiskunnalliset korvat. Toivotaan, että tärkeimmät pointit tulevat kuulluiksi!