Onks pakko olla supertyöntekijä, jos ei haluu?

Supertyöpaikka käyttää resursseja löytääkseen tehtäviensä hoitamiseen profiloituja työntekijöitä. Niitä supertyöntekijöitä, joiden motiivi työhön ei ole pelkkä vapaa-aikansa myyminen vaan vaikuttaminen, osaamisensa kehittäminen ja innovointi. Työnhaku tullee liittymään yhä enemmän brändeihin ja haluun olla osa tiettyä konsernia.

Supertyöpaikka voi saada keskinkertaisestakin työntekijästä supertuloksen irti. Kyse on moniammatillisuudesta ja parveistumisesta, jotka innostavat löytämään porukalla toimivan lopputuloksen.

Mutta miten käy niille, jotka haluavat edelleenkin pitää kiinni työajasta, hoitaa työnsä hyvin mutta rajatusti ja jättää jaksamista muihinkin toimintoihin (perhe, harrastukset)? Keskustelusta jäi puuttumaan tavallisen työntekijän näkökulma. Miltä tuntuu, kun ei ole enää omiin töihinsä  pätevä? Kauaskantoiselta tuntui myös kuva, jossa perinteiset työt hoitaa robotti ja ihminen keskittyy lähinnä kombonoimaan digitaalista maailmaa.

Itsensä työllistäminen tuntuu vaativan supertaitoja. Tähän asti työnhaun välineiksi ovat riittäneet taidot, maine ja suhdeverkosto. Nyt täytyy ruveta jo Supermaniksi.

Suomalaisessa työnhakukulttuurissa tullaan painottamaan edelleen kielitaitoa, digiosaamista, kansainvälistä osaamista ja vuorovaikutustaitoja. Globaaleilla vesillä etsitään jo monimutkaisten ongelmien ratkaisukykyä ja tunneälyä. Ihmistä, inhimillisyyden supertyöntekijää, tarvitaan tulevaisuudessakin. Mihin kaikkeen, se jää nähtäväksi.

 

ti 12.7.2016 klo 11.45-13, Antinkatu 5
Palvelukseen halutaan: Supertyöntekijä
Suomalaisen Työn Liitto

Mikael Jungner, tj., Kreab
Teresa Kemppi-Vasama, pj., Suomalaisen Työn Liitto ja Kemppi Oy
Tuomas Mikkonen, tj., Barona Technologies Oy
Anne Stenros, professori, Aalto-yliopisto
Maaretta Tukiainen, juontaja, tietokirjailija ja muutosvalmentaja, Moodit Oy