Palvelu-uhkauksella Suomi kuntoon?

Junneliuksen palatsin pihamaalla arvoisa paneeli oli äänin 4-1 sitä mieltä, että hallitusohjelmaan kirjattua julkista palvelulupausta ei edes tarvita. Paneelin lähtökohta oli epäilevä ja puolustusääni yhtä yksinäinen kuin kaupungintalon seinustalla kasvava puu.

Professori Hiilamo nosti esiin perustuslain 19. pykälän, jota kunnioittamalla mitään julkisia palvelulupauksia ei lähtökohtaisesti tarvita. Jokaisella on oikeus sosiaaliturvaan. Laki on köyhän paras turva, lupaukset eivät liiemmälti lämmitä.

Palvelulupauksesta vastaavat maakunnat, eikä lupaus ole valtakunnantasoinen. Johtajaylilääkäri Myllymäki nosti hoitotakuun kansalliseksi palvelulupaukseksi.  Palvelulupaus voidaan kuulla myös palvelu-uhkauksena. Tämän kun saatte, niin tämä viedään. Lupaus on aina kuitenkin lupaus, mutta lain on toteuduttava. 

Mitä kansalainen toivoo itselleen luvattavan? Sitä, että lääkäriin saa yhteyden, ambulanssi tulee, päivystävä sairaala on kohtuullisen matkan päässä, sairaus hoidetaan ja että hoivaa saadaan. Riittävätkö nämä tekemään hyvinvointiyhteiskunnan? Ehkä, mutta eivät teknologiasta, yhdenvertaisuudesta ja hoidonlaadusta kuuluisaa pohjoismaista edelläkävijää.

Vuonna 2016 kansalaisen oikeuksiin tulisi kuulua tiedonliikkuvuus ja omien tietojensa seuraamisen mahdollisuus. Tiedostot, tietokannat ja lupa tietojen jakamiseen edesauttavat hoidon saamista ja onnistumista. Avoimuus ja läpinäkyvyys kaikessa on postmodernin hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita. Haluttaessa ja asioita priorisoitaessa on mahdollista saavuttaa vaikka mitä. Vain kuolevaisuudelle emme voi edelleenkään juuri mitään.

Palvelulupaus on melkein sama kuin palvelunopeus. Jos jotakin, niin meidän ajassamme  ihannoidaan nopeutta ja tehokkuutta. Nopeus ei ole itseisarvo, mutta palvelu on. Arvostamme laatua ja sujuvuutta. Terveysteknologian kautta on mahdollista saavuttaa palveluja, joista emme osaa vielä unelmoidakaan. Ja vielä kustannustehokkaasti!

Paneelin inhokkisanaksi nousi palveluvalikoimaneuvosto. Valikoima on marketissakin tärkeä, miksei siis palveluissakin. Julkisrahoitteisissa palveluissa valikoima on kuitenkin ennenkaikkea sidoksissa kustannuksiin ja rahoitukseen. Se, mistä kansalainen voi valita, on varmasti neuvostossa tarkkaan harkittu ja laskettu. Valikoimaan kuulumattomia tuotteita ei ehkä julkisuudessa edes esitellä. 

Palvelulupaus voisi olla väline, jolla kansalainen pystyisi valitsemaan, mittaamaan ja validoimaan palveluvalikoimaa, laatua ja palvelun toimivuutta. Minä ainakin lupaan tutkia. 

On hyvä muistaa, että suomalaisessa kulttuurissa lupaukset odotetaan pidettävän. 

 

 

Ke 13.7.2016, Kaupungintalon piha

Julkinen palvelulupaus - mihin sitä tarvitaan?

Sosiaali- ja terveysministeriö, Sitra

Heikki Hiilamo, professori, Helsingin yliopisto

Antti Kivelä, johtaja, Sitra

Timo Laukkio, toimittaja

Kati Myllymäki, johtajaylilääkäri, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri

Marianne Vikkula, toimitusjohtaja, Slush

Hanna Mäntylä, juontaja, sosiaali- ja terveysministeri, PS

Juha Rehula, juontaja, perhe- ja peruspalveluministeri, Kesk.