Vastuunottoa ja yrittelijäisyyttä

Puuvillan puistossa pidetyn keskustelun piti antaa vastauksia kysymykseen, miten yhteiskunta kannustaa yksilöä vastuunottoon ja yritteliäisyyteen?
Keskustelijat edustivat Kauppakamaria, Nuori Yrittäjyys, Elinkeinoelämän keskusliittoa sekä mukana oli kaksi yrittäjää. Tilaisuus eteni niin, että kuulijat jaettiin myös kolmen hengen ryhmiin miettimään vastausta kysymykseen: ”Mitkä ovat vastuuttomuuden syyt?” Samaan kysymykseen panelistit vastasivat vuorotellen. Kuulijoiden esittämät ehdotukset kerättiin lopuksi pois. Niitä ei esitelty kuulijoille. Ne annettiin Porin Nuorkauppakamarin edustajalle jatkotoimenpiteitä varten.
Leena Mörttisen mielestä, vastuunottoon vaikuttaa kodin kulttuuri, johon perhe on kasvatettu. Taustalla voi olla myös viesti, työn tekeminen on tylsää, vapaa-aika on kivaa.
Virpi Utriainen kaipaisi lisää nuorten osallistamista. Ei tarjota riittävästi mahdollisuuksia. Hänen viesti oli selvä myös, että jotain jää nuorelta tekemättä kun” ei oikeasti osaa, ei tiedä miten menetellä oikein, miten käyttäytyä? ”Jos kukaan ei kerro, näytä, miten tulee toimia.
Irene Lambergin mielestä nuorilla on vääristynyt kuva työnteosta. Hän peräänkuulutti lisää mahdollisuuksia tutustua työhön, eikä vain ”mediaseksikkäisiin” aloihin.
Todettiin, että harva lapsi tuntee vanhempiensa työn. Työn tekeminen on etääntynyt pois perheestä.
Janne Viinikka nosti keskusteluun työn tekemisen heikon arvostuksen. Hän kertoi, että työnhakutilanteessa työn kuin työn tekeminen osoittaa aktiivisuutta, halua oppia uutta. On töitä, joita ei haluta tehdä.
Hans- Peter Sieferin mielestä asenne ” ei ole pakko”, vapaa-ajan yliarvostus, vaikuttaa. Toisaalta Suomessa ei ole kannustavaa järjestelmää. Hän otti esimerkiksi opintotukitilanteen. Ei kannata tehdä työtä, kun tuloraja tulee täyteen.
Yleisökysymyksessä muistutettiin nykynuorten arvojen muuttuneen. Enää omistaminen ei ole pääasia. Aina on päivitelty seuraavan sukupolven toimintaa. Ei haluta kuluttaa samalla lailla kuin esimerkiksi kerskakulutussukupolvien.
Virpi Utriainen toi esiin kansainvälisen toiminnan kiinnostavan nuoria enemmän. Osaammeko tarttua siihen. Maailma on tullut olohuoneisiin. Reissujen varaaminen käy helposti kotikoneelta. Siltä saa myös jo tarvittavaa infoa niin kohteista kuin yleisistä matkaehdoista. Monia matkustusrajoituksia on poistunut. Valuuttaakin saa helposti, jos on tilillä rahaa.
Vanhemmuutta pitää jatkaa pidempään olemalla läsnä nuoren elämässä.” Oman lapsensa kasvatusta ei saa ulkoistaa muille”. Kannatusta ei saanut ajatus, että vanhemmat hakevat lapselle töitä tai tulevat itse työhaastatteluun nuoren kanssa.
Positiivisten esimerkkien puute, henkilöitä jotka nauttivat työstään. Peräänkuulutettiin myös oikeaa, merkityksellistä työtä.
Hyvinvointiyhteiskunta on tuonut esiin puutteita: Laiskuus ja yhteisöllisyyden puute. Monesti ei ymmärretä mistä rahat palveluiden tuottamiseen oikein tulevat. Kuka tekee työn?
Yleisön keskuudesta tuli näkökanta, että nuorten työllistäminen on tehty työnantajille hankalaksi. Lupaa erilaisuuteen korostettiin kommenttipuheen vuorossa.
Lopuksi keskustelu eteni väitteestä: ”Työnteko on ankeaa, muu on hauskaa; Miksi näin ajatellaan? Mistä tämä panelistien mielestä vääristynyt käsitys tulee? Siihen ei tullut keskustelussa vastausta.
Nuorten työllistämisratkaisuksi esitettiin mm. osuuskuntamallia, jossa nuoren osaamista voitaisiin hyödyntää. Työn oppii tekemällä, olemalla osallinen. Merkityksellisyys on tärkeää.
Suomalainen koulutusjärjestelmä on hyvin teoreettinen. Akateemista koulutusta yliarvostetaan. Rinnalle on jäänyt kehittämättä vahvat käytännön taidot antava koulujärjestelmä. Akateemisuuden arvostus on asennekysymys. Työpaikoilla voisi olla vahvempi rooli kouluttajana: työelämän pelisäännöt sekä työtehtävät.
Yhteenvedossa painotettiin jokaisen yksilön esimerkin merkitystä, nuorten intressien löytämistä, oman toiminnan vaikutusta muihin ihmisiin, asennetta, mitä voi asialle tehdä itse.
Otsikko, miten yhteiskunta kannustaa yksilöä vastuunottoon ja yritteliäisyyteen? jäi vaille vastausta. Keskusteltiin lähinnä vastuuttomuuden syistä sekä sivuttiin nuorten yrittäjyyttä. Vastuunotto on kokonaisvaltaista huolenpitämistä itsestä, johon liittyy myös muiden ihmisten oikeuksien ja yksilöllisyyden kunnioittaminen.
Yritteliäisyyteen liittyy kyky viedä pitkäjänteisesti aloittamansa työt (läksytkin) loppuun, ponnistella asettamansa päämäärän eteen. Yritteliäisyyttä tarvitaan yrittäjänä.