Mistä on hyvä kaupunkiympäristö tehty


Viiden asiantuntijan voimin kuultiin asiaa hyvästä kaupunkisuunnittelusta. Kaupungin talon piha oli onnistunut valinta keskustelun pitopaikaksi. Rakennusarkkitehtonisesti Kaupungin talo ympäris-töineen edustaa onnistunutta kaupunkisuunnittelua. Se on Porin ylpeyden aihe, jota kehtaa esitellä.
Keskustelijat mainitsivat satsaamisen hyvään kaupunkisuunnitteluun olevan yksi tulevaisuuden menestystekijöistä, johon on panostettava. Hyvä kaupunkiympäristö rakentuu seuraavista tekijöis-tä:
Siellä on hyvä elää, tiheys on sopiva, monimuotoinen ja –monikulttuurinen, tehdään työtä sekä vietetään vapaa-aikaa. Menestystekijöitä ovat myös kilpailu- sekä uusiutumiskyky.
Todettiin, että Suomessa kaupunkikulttuurilla ei ole pitkiä juuria. Kaupungit pääosin ovat pieniä sekä harvaanasuttuja. Aikaisemmin suunniteltiin esim. asuinalueet erilleen teollisesta toiminnasta.
Tiivistäminen lisäisi enemmän urbaanisuutta, ja toisi kiinnostavia ympäristöjä. Suuri haaste, miten saavutetaan suuren yleisön hyväksyntä suunnitelmille. Läheisyyden tavoittelulla arvioidaan lisättä-vän kiinnostavuutta.
Funtionaalinen suunnittelu vastaa siihen muutokseen, ”että työ on muuttunut tehtaista studioihin”. Keskustelussa ehdotettiin myös ”säröjen jättämistä” eli ei suunnitella kaikkea tiukasti.
Keskittymistä on perusteltu, että saavutetaan isompi voluumi sekä halvemmat tuotantokustan-nukset.
Suomalaisissa kaupungeissa on kesäaikaan erilaisia tapahtumia, mutta miten elävoittää toimintaa ympärivuotiseksi, jäi kysymyksen asteelle.
Kävijämäärät tai palveluiden kysyntä, kuluttaminen, on keskeinen asia, miten tavallinen kansalai-nen voi turvata toiminnan jatkuvuutta. Käymällä siinä lähikaupassa, voi turvata lähikaupan säily-mistä asuinalueella.
Osallistuva suunnittelu nähtiin tärkeäksi, koska mitä varhaisimmassa vaiheessa kaikkien osapuo-lien kanssa tehdään yhteistyötä, sillä uskottiin voitavan vähentää esim. valituskierteitä.
Harvinaisen yksimielisiä oltiin siitä, ettei julkinen taho ilman kansalaisten kuulemista voi hoitaa yksin asioita. Olisin kaivannut enemmän näkemystä niistä keinoista, miten kansalaisten näkemys-tä/ osallisuutta esim. kaavoitusasioissa voidaan lisätä. Osallisuuden pitäisi olla jotain muuta kuin kuulemistilaisuudet.
Helka-Liisa Hentilä muistutti, että” kaupunki on hidas käyttöjärjestelmä. muuttumaan mitä toivo-taan”. Siksi suunnittelun olisi kyettävä näkemään kauas tulevaisuuteen. Suomessa on paljon hyö-dynnettäviä mahdollisuuksia, mutta tarvitaan tekijöitä, ihmisiä: Ihmisiä kuluttajina, osallistujina tapahtumiin, omien ideoiden tuottajina/myyjinä. Kansalaisten oman toiminnan pitää käyt-tää/kuluttaa tai tuottaa.
Uusiutumiskyky: Uusiutuminen nähtiin itsestään tapahtuvaksi yhteiskunnan kehittymisen myötä. Palveluelinkeinot vastaavat markkinoiden haasteeseen. Mielenkiintoinen näkemys oli, että ”ko-keellisesti voidaan rahoittaa uusia toimintamuotoja”. Toisi varmaan esiin uudenlaista osaamista. Kaupunkien tontin luovutus ehtojen tarkastelu sekä muuttaminen ajantasaisiksi sekä erilaisten lupaprosessien nopeuttaminen jouduttavat asioita.
Pienen ja keskisuuren yrittämisen toiminnan tukeminen lisää menestystä. Tähän asti on suuntana ollut keskittäminen suuriin yksiköihin, jossa tavoitellaan isoja volyymeja.
Strategioiden rinnalle joustavuutta toteuttamisessa lisää kykyä reagoida muutoksen nopeasti.
Palveluita ostetaan Suomessa vähemmän kuin Euroopassa yleensä, koska Suomessa” tehdään pal-jon itse”, palvelut ovat kalliita (verotus), tiheydet ovat pieniä sekä asumisen hinta syö varoja palve-luiden ostamiselta. Palveluiden hintaan vaikuttavia tekijöitä voidaan yleisessä poliittisessa päätök-sen teossa tarkastella kriittisesti, että voidaan houkuttelevuutta lisätä. Samalla parantaa työllisyyt-tä.
Arvot, millainen on hyvä kaupunkiympäristö, ovat monipuolistumassa. On erilaisia intressejä asu-mista kohtaan, ihmisten tarpeet monipuolistuvat ja individuaalistuvat.
Lisääkö individuaalistuminen välinpitämättömyyttä toisesta ihmisestä sekä ympäristöstä?
Sosiaalinen segregaatio, eli sellaisten asuinalueiden muodostuminen, joilla sosiaaliset ongelmat lisääntyvät, on estettävissä voimakkaammalla erilaistamisen sallimisella. Pitäisi jättää alueita ja toimintoja joista ihmiset itse pitää huolta. Tämä edellyttää vastuunkantoa ja vastuunottoa. Mieles-täni hyvä yhdessätekemisen osaaminen ei ole itsestään selvyys. Aikaisemmilta vuosikymmeniltä on esimerkkejä sosiaalisten ongelmien lisääntymisestä. Riittävätkö rahat tasapuolisesti laadukkaaseen toimintaan?
Keskustelu oli antoisa ja monipuolinen. Painotetut asiat ovat tärkeitä ja keskeisiä. ”Hyvän ympäris-tön eteen on nähtävä vaivaa yhteistyöllä.