Koulutussopimus, malliehdotus nuorisokoulutukseen

"Nuorisotakuu tarjoaa alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta.Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan."
Suomi-Areenan keskustelussa Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Mikko Simolinna esitteli Koulutussopimusta perinteisten oppilaitoksessa opiskelun ja oppisopimuskoulutuksen rinnalle. Koulutussopimuksessa nuori olisi ammatillisen oppilaitoksen kirjoilla, mutta opiskelisi pääasiassa työpaikalla.Kysymys ei ole työsuhteesta. Nuori saisi opintotukea. Yrittäjä maksaisi opiskelijalle kannusterahaa opintojen etenemisestä.
Kun teoreettinen linja on ainoa vaihtoehto, olivat keskustelijat yksimielisiä siitä, että työvaltaisempi vaihtoehto olisi tervetullut lisä. Oppisopimuskoulutus koettiin Suomen yrityksissä usein liian byrokraattiseksi sekä taloudellisesti mahdottomaksi. Esitetty koulutusmalli olisi yrittäjille halpa. Epäilyä herätti mm. miten peruskoulunsa päättänyt, työmarkkinoiden näkökulmasta ammattitaidoton nuori tulee sijoittumaan systeemiin. Työelämän säännöt kun eivät ole hallinassa. Entä, jos opiskelu työpaikalla keskeytyy?
Työmarkkinat ovat osaamisintensiivisiä, siis on olemassa hankittu ja näytetty alan osaaminen. Tämä todettiin selkeästi keskustelun edetessä hoivapuolen sektorin koulutusmahdollisuuksiin. Valvontaviranomaiset määrittelee ketä voi työkennellä yrityksessä.
Kenen opiskelu pitäisi rahoittaa? Kelan opintotuella vai yrityksestä saatavalla palkalla? Opiskelijan palkka tai palkattomuus oli asia, johon monet keskustelijat ottivat kantaa. Valtio osallistuu opiskelukustannuksiin opintotuen muodossa. Osaamisen puute nähtiin yrittäjien näkökulmasta perusteeksi palkattomuuteen.
Tutkinnon perusteet on niin laajoja, että yhdessä yrityksessä tutkinnon suorittaminen voi olla mahdotonta. Nykyisin ammatillisissä opinnoissa suositettaan, että työssäoppimisia suoritetaan useilla eri työpaikoilla.
Mielenkiintoisen näkökulman keskusteluun toi hirsiseppä Meinrad Rohner kertomalla Sveitsin koulutusjärjestelmästä.
Suomessa puhutaan entistä enemmän ammatillisesta koulutuksesta lukiokoulutuksen vaihtoehtona, kuitenkin: ammattikoulukaan ei läheskään aina tarjoa riittäväää osaamista ja siten työpaikkaa. Keski-Europassa lähinnä Saksassa, Sveitsissä ja Itävallassa ammattikoulun käyminen johtaa siihen, että koulunsa päättävä henkilö saa koulutustaan vastaavaa työtä. Em. maissa ammatillinen koulutus on lähes poikkeuksetta oppisopimuskoulus. Koulutettava tekee koulutussopimuksen, jonka osapuolina ovat: koulutettava nuori tai myös aikuinen, kouluksen sitoutunut yritys ja valtion ammattikoulu. Koulutuksen kesto on tavallisimmin kolme tai kolme ja puolivuotta ja koulutus päättyy loppukokeeseen ja kisällityöhön. Koulutus on elämän perusta, kivijalka, jonka päälle voi rakentaa elämäänsä. Valtion ammattikoulu antaa ns. yleisteoreetisen koulutuksen, kuten matematiikan, kieleopetuksen, ammattipiirustuksen, it-opetuksen jne. Teoreettista koulutusta on alasta riippuen yksi päivä viikossa ja työnopetusta on alasta riippuen neljä päivää viikossa. Käytös ja käyttäyminen on erittäin keskeisellä sijalla. Opettajaa ei koskaan sinutella, eikä kutsuta etunimellä. tavallisesti opettajaa kutsutaan rouva Wingler tai herr Deichsler.Myös koulun muuta henkilökuntaa kohdellaan arvostavasti. Oppilaita kohdellaan myös hyvin ja arvostavasti. Tarvittaessa oppilaalle näytetään kyllä oikea paikka, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. Koulusta ei voi olla pois ilman erittäin pätevää syytä. Opettaja ottaa heti yhteyttä kotiin huoltajaan, tarvittaessa menee kotiin ja ottaa poissaolon syyn selville. jos se ei muuten selviä. Koulutuksesta valmistunut henkilö voi jatkaa opiskeluaan mestariksi oltuaan muutaman vuoden ammattityössä. Mestarin tutkinto on erittäin arvostettu tutkinto ja henkilöä ei koskaan tituleerata mestariksi, ellei hän ole suorittanut mestarikoulua ja tehnyt mestarityötä .
Keskustelu oli monipuolinen ja paneutuva. Huoli nuorten tilanteesta on kaikille yhteinen. Yhteistyötä tarvitaan. Kaikkien nuorten tilanne ei kuitenkaan ole koulutuksen kautta työmään - polkua ratkaistavissa. Tarvitaan poliittista tahtoa myös erilaisten tukipalvelujen kehittämiseen nuoren sen hetkinen elämäntilanne kokonaisvaltaisesti huomioonottaen.