Itämeren lohta suomalaiseen ruokapöytään

Puhujina:
Aska Kalervo, puheenjohtaja, Tornio-Muoniojokiseura ry
Lampinen Risto, elinkeinotalouden yksikön päällikkö, Maa- ja metsätalousministeriö
Lehtonen Hannu, professori, Helsingin yliopisto
Pääkkönen Jasper, vapaa-ajan kalastaja, näyttelijä
Salokangas Heikki, ammattikalastaja
Vilhunen Sampsa, meriohjelman päällikkö, WWF Suomi
Liimatainen Markus, toimittaja, Yle, juontaja

Kaupungintalon pihalla keskusteltiin lohen kalastuksesta. Samoilla apajilla kuin ammattikalastajat, kalastavat myös vapaa-ajankalastajat, sekä matkailuyrittäjät, joiden palveluun kuluu kalastus. Lohen kalastus on ammattikalastajille kalastuksen tukikohta. He kokevat rajoitukset ja kiintiöt, että on kysymys ajojahdista ja elinkeinon alasajosta. Kriteerit arvioida ammattikalastajien saaliita ja vapaa-ajankalastajien saaliita eivät ammattikalastajien mukaan ole oikeudenmukaisia. Suojelukysymys koettiin isona peikkona. Esim. Kalervo Aska mainitsee suojelun nimenomaan palvelevan kalastajien etua. Lohien määrään vaikuttaa myös ympäristötekijät, kuten lauhkea talvi, vesistöjen kunto sekä kaloja ravintonaan käyttävien lajien määrä. Lohi syö mm. silakkaa. Terve silakka kasvaa puhtaassa vedessä, jota Itämeren vesi ei ole. Silakan ravintokala kilohaili on vähentynyt. Siis vaikuttaa myös lohen ravinnon saantiin.

Viljeltyä kalaa ei saisi kalastaa lainkaan. Kaloja kuitenkin istutetaan kuten keskustelussa tuli esiin esim. kalakannan pitämiseksi sen kokoisena, että kalastaminen ylipäätään on mahdollista. Monen puhujan suulla todettiin kuitenkin istutukset kannattamattomiksi.
Todettiin, kansainvälinen merioikeudellinen sopimus edellyttää kutuvaltioperiaateen noudattamista. Tavoitteena on saada kiintiöt tieteellisten suositusten mukaisiksi, jossa Suomessa suositaan alinta mahdollista kiintiötä.
Istutuspäätösten muuttaminen ei ole nopeasti ratkaistavissa koska päätökset perustuvat oikeuden päätöksiin. Toimivien kalateiden rakentaminen mahdollistaa luonnollisen lisääntymisen. Samaan hengenvetoon todettiin, että niiden rakentaminen on kallista. Ammattikalastajan näkemys on, että ensin toimiva kalatie, sen jälkeen lopetetaan istutukset.
Pelastussuunnitelmissa mainittiin mm. vaatimusta kaikkia koskevista rajoituksista, uhanalaisten lohikantojen tunnistaminen (kestävien kantojen kalastaminen) ja suojelu sekä tietoisuuden lisääminen rajallisuudesta. Kansallinen lohistrategia on valmisteilla. Istutettujen kalojen rasvaevien leikkaaminen helpottaa niiden tunnistamista.
Lopuksi todettiin, että EU:ssa on monimuotoinen hoitosuunnitelma jäänyt esityksen tasolle.
WWF tietojen mukaan kasvatettu lohi ja kirjolohi ovat Suomen suosituinta kalaruokaa. ”Kasvatettu lohi tulee Norjasta. Kirjolohi on kotimaista tai ruotsalaista. Norjalaisen lohen kulutuksen todettiin nelinkertaistuneen Suomessa 2000 luvun aikana ”(www /Fakta 2013). Samassa lähteessä mainitaan, ” että kasvatetun kalan kulutus voi myös vähentää painetta kalastaa uhanalaisia kalakantoja”. Itämeren lohikantojen suojelu on mielestäni osa kokonaisvaltaista Itämeren suojelua. Kuinka moneen pöytään riittää oikeasti Itämeren luonnon lohta.
Keskustelu oli kaikkiaan mielenkiintoista. Jokaisella puhujalla oli selvä kanta asiaan. Yhteinen näkemys Itämeren lohen elinolosuhteiden sekä lisääntymismahdollisuuksien parantamisesta puuttui.