Suomi-Areenan huippupäivä ja mielipaha

Keskiviikosta tuli ainakin minulle huomioitsijana täysi työpäivä. Toki palkaton ja korvaukseton kuten tähän hommaan kuuluu. Olin varautunut eläkeuudistus, konsensus- ja hallitusohjelmakeskusteluihin.

Näiden ohella oli kansalaistori, jossa oli vaikka mitä nähtävää. Joka puolella oli valtavasti ihmisiä, mutta ruuhkia ei näkynyt. Talousporinaa piti käydä katsastamassa Antinkatu 2:n pihassa, mutta sinne ei enää mahtunut. Keskustelu näkyi kuitenkin screeniltä jazzkadulla, joka sekin tuli talsittua. Lasillinen punaviiniä konttiravintolan kattoterassilla maistui sekin näkymineen hyvältä. Kaiken kaikkiaan oli mukava kierrellä ja tapailla muutamia tuttujakin. Oli kiva havaita, että huomioitsijan tehtävä oli huomattu kirjoituksia lukemalla. Kiitos positiivisesta palautteesta. Vielä ehdin poiketa demarinaisten tilaisuudessakin. Solidaarisuus ja naisten asema pääteemoina. Vähän kuohuviiniä ja mansikoita. Paikalla myös kansanedustajat Krista Kiuru ja Tytti Tuppurainen sekä musisoimassa entinen Dingo-Jonttu kaverinsa kanssa.

Hallitusohjelmakeskustelussa todettiin, että saamme liikaa palkkaa tai ainakin ylimääräista lomarahaa, olemme velttoja jne. Vähän sen jälkeen kuulin pankkiautomaatin vieressä olevan nuoren naisen puhuvan puhelimeen: ”Ooks netin vieres? Laitaks mul 50 sentti niin saan kakskymppiä ulos.” Siinä tuli mieleen makrotalouden ja mikrotalouden ero. Jos olisin kehdannut niin olisin antanut sen kakskymppisen. Vähän sekavin mielin menin kuuntelemaan loput hallitusohjelmakeskustelusta, jossa vielä yhteenvedossa toistettiin samoja asioita. Sitten kotiin.