Sote- ja kuntapakat ihan sekaisin

Kuuntelin parina päivänä kolmeakin keskustelua, joissa kuntauudistus ja sote olivat esillä. Ensin Porin seudun kuntaliitoksen osallisia, sitten satakuntalaisia kansanedustajia ja vielä ”Mitä tapahtuu kunnille” –tilaisuuden keskustelijoita. En olisi oikein uskonut, että kuinka sekaisin koko homma on.

Kuntauudistus piti tehdä, mutta se meni mönkään. Sote-uudistuskin piti tehdä, mutta sille kävi samoin. Sisällöltään selkein oli Porin seudun kuntauudistuskeskustelu. Kaikki ymmärsivät mistä oli kysymys ja mitä olisi pitänyt tehdä. Tekemättä jäi vain eri kuntien valtuutetuille rautalangasta väännetty faktanippu liitoksen perusteista niin kuntaliitos olisi varmaankin tullut. Tunnetulvaakin olisi pitänyt vähän tyynnyttää. Nyt kuntaliitos odottaa ja tämän päivän keskustelujen jälkeen odottaakin pitkään. Toimittaja kysyi sopivaa kuntien määrää. Yksi sanoi, että hallitusohjelmassa päätettiin, että 19. Pallo hukassa. Ne olivatkin sote-alueita. Toinen korjasi, että hallitusohjelmassa on sote-alueita enintään 19 ja voi olla, että niitä tulee vain 5. Vielä perään, että yksi riittäisi. Oikeastaan valtion pitäisi ottaa koko homma haltuunsa erityisesti terveyspalvelujen osalta niin pikkupolitikointi loppuisi. Nämä kannanotot hallituspuolueista. Kuntien ihannemäärästä ei tullut mitään selvyyttä. Ei myöskään tehtäväjaosta kuntien, sote-alueiden eikä valtion kesken. Hallitusohjelmassa on valittuna maakuntamalli, mutta maakuntien määrästä ei liene aavistustakaan. Ei myöskään siitä mitä tehtäviä alueille annetaan, kuka päättää ja kuka maksaa. Nimet eivät ole aina tärkeitä ja siksi niitä ei tässä ole.

Ei liene realismia, mutta Porin seudun kuntaliitoshanke pitäisi ottaa uudelleen käsittelyyn. Siksi yksi nimi pitää mainita. Lupaan henkilökohtaisesti ostaa muutaman kerän rautalankaa, että Porin kaupungin kehittämispäällikkö Timo Aro voi jokaiselle valtuustolle vielä vääntää rautalangasta faktakuvion kuntaliitoksen eduista. Keskustelut olivat sinänsä antoisia.