Palvelulupaus vain palvelu-uhkaus?

Pelkäsin, että keskustelijat ihannoivat hallitusohjelmaan kirjattua uutta sanaa. Onneksi olin väärässä. Professori Heikki Hiilamo ja Sitran johtaja Antti Kivelä latasivat heti totuuden. Sanahelinää. Perustuslaki turvaa kansalaisille huolenpidon ja toimeentulon sekä riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Myös alan ammattilainen, johtajaylilääkäri Kati Myllymäki oli pääosin samaa mieltä.

Sote-uudistus tuntuu olevan edelleen kovin suuri pala purtavaksi. Puolen tunnin keskustelun jälkeen oli puhuttu vasta sanasta, jota ei oikeastaan tarvita. Palvelulupaus tullaan antamaan maakuntatasolla. Se lienee ilman muuta perustuslain vastaista, koska kansalaisia ei saa kohdella näissäkään palveluissa eriarvoisesti. Uutta oli puhua vaikuttavuudesta ja tuloksista. Ne itse asiassa ovat kaikkein tärkeimpiä, mutta siltä osin keskustelu loppui kesken. Asiaa mutkistaa kuntien rooli, johon tulee kuulumaan terveyden edistäminen. Jää nähtäväksi, mitä sen sisältö on ja alkavatko kunnat säästämään naistä menoista kun terveyden edistämisen epäonnistuminen vie sairastuneet kuntalaiset maakunnan ja valtiolta tulevien rahojen vastuulle.

Keskustelun sisältö parani huomattavasti loppua kohti. Palvelulupaus ja valinnanvapaus ovat kuitenkin asioita, joiden sisällöstä ei tunnu juuri olevan käsitystä edes ministereillä, jotka ovat sanat hallitusohjelmaan kirjoittaneet. Palvelulupaus taitaa enemmänkin tarkoittaa sitä, että palveluja pitää taloudellisista syistä rajoittaa. Toivottavasti maakunta-uudistuksen käynnistyessä vuonna 2019 meillä on kaikesta huolimatta perustuslain mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut sellaisilla kustannuksilla, joista yhteiskuntamme selviytyy.