Arkkipiispa avasi lippaan

Hoitokeskustelut saivat erinomaisen alun arkkipiispa Kari Mäkisen avauksesta sekä aamun että päivän keskustelutilaisuuksissa. Perusajatus oli, että onko vanha ja sairas maalari ihminen vai hoitotyön tai jopa hoitobisneksen kohde. Tuntui, ettei hänen jälkeensä taida olla kellään mitään sanottavaa. Kohtuullinen keskustelu kuitenkin syntyi.

Vuosi sitten kirjoitin, että sote- ja kuntapakat ovat ihan sekaisin. Edistystä ei ole juuri näkynyt. Oikeastaan yhtään uutta ajatusta en keskusteluissa kuullut. Rakenteista on jo mm. maakuntahallintopäätös, mutta perushoitotyöhön ei ole juuri tullut uudistuksia. Vanhainkodin päivä ei liene vuosien varrella juuri muuttunut. Säästöä on tehty henkilöstömitoituksista. Se ei voi olla vaikuttamatta henkilökunnan mahdollisuuksiin hyvään ja laadukkaaseen hoitoon.

 

Uusimpana asiana hoitopalveluissa puhutaan valinnanvapaudesta. Kyllä tämäkin on niin monimutkainen asia, ettei aukea tavalliselle kansalaiselle. Tosiasiassa tarkoituksena on yksityisten palveluiden lisääminen ja se on nyt verhottu valinnanvapaudeksi. Jos meillä on todellinen valinnanvapaus niin sataa tarvitsijaa varten täytyy olla 120 hoitopaikkaa. Ei toimi muuten. Kaikki paikat täytyy kuitenkin jonkun maksaa. Tältä osin jäitä hattuun!