Terävää talouspolitiikan kritiikkiä

Torstaina BePopissa keskusteltiin vilkkaasti hallituksen talouspolitiikasta otsikolla 'minkä arvosanan hallitus ansaitsee talouspolitiikasta?' Keskustelijoina oli viisi talousasiantuntijaa valtakunnan huipulta Pörssisäätiön toimitusjohtajan Sari Lounasmeren juonnossa. Keskustelijoista Vesa Puttonen, Teemu Lehtinen, Inka Mero ja Timo Ritakallio olivat hallituksen talouspolitiikkaan kriittisiä, STTK:n Ralf Sund myös, vaikka hänellä oli joitakin vasemmistopainotuksia - ei kuitenkaan häiritsevästi!
Panelistit totesivat kohtalaisen yksituumaisesti, että veronkiristykset ja velanotto vievät - ja ovat vieneet - valtakunnan tuhon tielle. Kun v 2008 valtionvelka oli 50 mrd€ ja nyt 100mrd€, ei hallitukselle voi antaa edes tyydyttävää arvosanaa. Yleisöäänestyksessä hallitus sai arvosanan 5, panelistit toki antoivat kouluarvosanan 7.
Panelisteilla oli monia teräviä kommentteja valtakunnan talouteen. Julkinen sektori on aivan pöhöttynyt ja sieltä on pikaisesti säästettävä. Verotusta on ehdottomasti kevennettävä, varsinkin työn verotus on kohtuuton ja estää kasvun.Yksi olennainen syy Suomen vaikeuksiin on, ettei päätöksiä - vaikkapa 51-49 - uskalleta tehdä, kun poliitikot pelkäävät seuraavia vaaleja! Yleisön joukosta Ben Zyskovitz käytti puheenvuoron todeten, että kun kysytään asiaa kansalaisilta, niin kaikki ovat valmiita säästämään niistä kohteista, jotka eivät koske kysyjää. Sanoisin, että kun Venäjälle syydetään 'lähialueyhteistyön' nimissä kymmeniä miljoonia, niin tuo vastikkeeton tuki voidaan lopettaa, samoin kaikki kehitysapu. Siirtomaat itsenäistyivät 1960-luvulla - seiskööt nyt omilla jaloillaan!
Panelisteilta tuli esiin Japanin esimerkki, jossa talous on deflatorinen. Siksi Japanin velkaa ylittää 200% kansantuotteesta, joten Japanin tie ei ole meidän tiemme!
Ylipäätään meidän on taloudessa noudatettava itsekuria, jos haluamme selvitä. Tilaisuuden jälkeen kysyin yhdeltä panelistilta, olisiko hyvä, jos Suomessa olisi 2 puoluetta nykyisten 8 sijaan, vastaus:YES. Kysyin myös, onko tehokasta hallintoa, kun ympäri pääkaupunkia on ministeriöitä, jotka tekevät omaa politiikkaansa - vaihtoehtona kabinettipolitiikka, jossa pääministerin johdolla päätään suurista linjoista. Panelisti ooi kanssani samaa mieltä.
Nimiä keskustelussa ei juurikaan mainittu, mutta selväksi tuli, että edellinen valtiovarainministeri on pääsyyllinen nykytilanteeseen.