POLITIIKKAA TAVANOMAISESTI

Keskiviikkona Puuvillan lavalla oli kahdeksan kansanedustajaa, joka puolueesta. Tilaisuuden johdattelijana olio erikoistutkija Mari K Niemi. Tilaisuus alkoi esittelyllä - siten, että jokainen panelisti esitteli vieruskaverinsa. Näin keskustelijat ja yleisö lämpeni ja homma lähti hyvin käyntiin. Tilaisuuden oli järjestänyt kaikkien puolueiden yhteinen organisaatio Demo ja otsikkona oli 'onko demokratialla tulevaisuutta?'

Ensin keskusteltiin EU:sta, lähinnä siinä mielessä, että miten siihen kansalaiset voivat vaikuttaa. Kaikki kansanedustajat olivat huolissaan siitä, että äänestysprosentti EU-vaaleissa on kovin alhainen. Vaikka EU:ssa päätetään kaikkia kansalaisia koskevista asioista, kansa ei tunne sitä 'omakseen'. Kun Suomesta on vain 13 meppiä, ihmiset luulevat, ettei Suomi Brysselissä voi mitään. Suomalaisten meppien painoarvo on kuitenkin melkoinen, riippuen tietenkin siitä, kuinka hyvin he ovat tehneet läksynsä.

EU:lla on todella suuri merkitys yhteisten eurooppalaisten arvojen puolustajan. Kun puhutaan ihmisoikleuksista ja vaikkapa Romanian köyhien asemasta, niin EU:lla on vaikutusta, vaikka se ei aina ilmene heti. Ilman EU:ta tilanne jossakin päin Eurooppaa voisi olla vielä huonompi.

Päivän HS:ssa oli iso juttu, kun poliisi laittomia maahanmuuttoja selvittäessään oli poiminut kadulta tummaihoisia ja tästä oli noussut häly. No, poliisikaan ei ole selvänäkijä eikä heillä ole kristallipalloa. Yhtä hyvin tavallinen matkustaja voisi protestoida lentokoneiden turvatarkastuksia: 'minähän olen rehellinen kansalainen!'

EU:lla on utopia: 'kaikkien pitää olla onnellisia'. Jokainen tietään, että tämä on mahdotonta - ihmiset ovat erilaisia, toiset ahkeria ja toiset laiskoja.Aivan liikaa puhutaan oikeuksista - jonkun poliitikon pitää joskus uskaltaa puhua velvollisuuksista. EU:n yksi suuri ongelma on, että siellä tehdään suuria päätöksiä, mutta niiden toimeenpanoa ei juurikaan valvota.

Sitten puhuttiin puolueista ja niiden rooleista. Kaikki kehuivat olevansa aitoja kansanliikkeitä, joilla on jatkuva yhteys kansaan. Muutama panelisti toki myönsi puolueiden olevan 100 vuotta vanhoja pöhöttyneitä instituutioita, joille toisen puolueen poliitikko on läheisempi kuin oma peruskannattaja. Pari kansanedustajaa, lähinnä vasemmalta mainitsi 'populismin olevan uhka demokratialle. Np, mitäpä käsitteellä oikein tarkoitetaan? Käännettynä se tarkoittaa kansan mielipiteen huomioon ottamista, ja onko se huono asia?

Yllättävän moni poliitikko kannatti sähköistä äänestämistä Viron mallin tapaan. Asia voitaisiin hoitaa, jos haluttaisiin, käyväthän ihmiset nettipankissakin. Suomalaiset poliitikot ovat vain turhan arkoja.

Käsitettä Brexit ei tietenkään voitu sivuuttaa. Yksi merkitys sillä on kehitysavun reaalimäärän aleneminen punnan arvon heikennyttyä. Kansalaisaloitteiden merkitystä korostettiin, ehkä liiaksikin. Joka organiaatiossa on pieni 'toimeenpaneva komitea', joka pyörittää rattia. Tämä komitea voidaan tietenkin vaihtaa, jos enemmistö niin päättää. Tätä on demokratia.

Kehitysavusta puhuttiin paljon, varsinkin Suomen velvollisuuksista. Niin, kyllä kai päävastuu kehitysmaista on edelleen vanhoilla siirtomaavalloilla eikä pienellä Suomella. Pari poliitikkoa totesi, ettei kehitysmaiden tarvitse maailman tappiin olla autettavia. Siirtomaathan itsenäistyivät 1960-luvulla, johon on aikaa 60 vuotta. Järkyttävää on, että kehitysapu Suomessa toimii velkarahalla. Aivan oikein - miljardivelalla.

Tilaisuuden päätyttyä kysyin parilta kansanedustajalta kantaa siihen, olisiko 2-puoluejärjestelmä demokraattisempi kuin nykyinen 8 puolueen sekamelska. Nykyjärjestelmässähän vaali-iltana vasta alkaa peli, sivistysmaissa kansalainen tietää vaalituloksen selvittyä politiikan suunnan. Poliitikot ymmärsivät kysymykseni, mutta ajatus oli heille vieras. Nykyjärjestelmä on keskivertopoliitikolle tuttu ja turvallinen.

Lopputulema keskustelusta oli mieto. Mitään uusia avauksia ei kukaan poliitikko uskaltanut tehdä.