KENELLE MAKSAMME VELKAA?

Tunnettu 1980-luvun Heinäsirkan esittämä iskelmä 'Maksamme velkaa' oli taustana, kun teatterissa puitiin aihetta kehitysavusta. Mukana oli nljä kokenutta keskustelijaa: Kirsi Salo, Kalle Könkkölä, Simon Elo ja Pekka Haavisto. Juontajana oli Tuomas Tuure. Kun estradin keskustelijoista kaksi oli vaikeasti liikuntavammaista, keskustelu ei kosketellut yksinomaan kehitysyhteistyötä, vaan myös vammaisten auttamista.
Kaikki keskutselijat olivat yhtä mieltä, että koulutus on avainsana kehitysmaiden nousuun. Kysyin, onko vanhalle vertaukselle: 'jos annat miehelle kalan, hän on päivän onnellinen, mutta jos opetat hänet kalastamaan, hän on onnellinen lopun ikäänsä'. Kaikki nyökytelivät.
Kun Afrikan maat itsenäistyivät 1960-luvulla, se tietenkin tarkoittaa, että näiden valtioiden uudet johtajat vastaavat kansojensa hyvinvoinnista. Asiat tietenkään eivät ole näin suoraviivaisia, mutta tämä on pelin henki. Lähetysseuran Kirsi Salo sanoi painokkaasti, etteivät afrikkalaiset haluaisi muuttaa kotoaan, mutta tässä on monta tekijää.
Keskustelussa käsiteltiin perussuomalaisten aloitetta vapaaehtoisen kehitysavun osuuden lisäämisestä. Aloitetta ei suoranaisesti tyrmätty, varsinkin kun joka sektorista säästetään - kehitysavusta 370 milj€.
Laajasti keskusteltiin, meneekö apu perille. Pekka Haavisto kertoi asiantuntevasti, että kontrollijärjestelmä toimii ja väärinkäytettyjä rahoja on peritty takaisin. Silti kuulee kaikenlaisia 'tarinoita Ulkoministeriöstä', kun pitää korvat auki.
Peruskysymys jäi silti jotenkin auki - miksi Suomen täytyy korjata vanhojen siirtomaavaltojen sotkuja. Mutta, ellei ongelmien perussyille tehdä mitään, nuo valtavat, hallitsemattomat pakolaisvirrat kasvavat. Pekka Haavistokin sanoi parissa puheenvuorossa, että Suomen on peruskysymyksissä oltava kansallisen itsekäs. Tämä on kaikkien etu.