HYVINVOINTIYHTEISKUNNAN JUURILLA

Viikko alkoi mielenkiintoisilla keskusteluilla, joista kävin aluksi Puuvillassa seuraamassa aihetta vaativalla otsikolla 'Tulevaisuudessa ei ole työttömyyttä'. Aihetta oli purka<maasa kahdeksan hyvää keskustelijja, mainittakoon aluksi Mikael Jungner, Maria Kaisa Aula, Tytti Tuppurainen, Ilkka Oksala, Ilkka Halava ja pari muuta Anna Perhon johdatuksella.

Vaikka keskuetelijat eivät asiaa ääneen myöntäneet, myös deamritaustaiset osallistujat totesivat, että nykyjärjestelmä kaikkine laki- ja säädösviidakkoineen on historiaa. Kun puhutaan työllistämisen kannustamisloukuista, niin tähän melkein kaikki myönsivät pääsyyllisiksi perustuslakijuritit. Koko järjestelmä työttömyysturvineen, ansiosidonnaisine maksuineen, veroloukkuineen, sosiaaliturvineen ja maailman raskaimpinen byrokratioineen, on järkäle, on on oikeastaan mahdoton purkaa. Kun tätä puitiin, demariedustaja Tuppurainen sanoi, että järjestelmä on tehty pientä ihmistä varten. Mutta...

Ay-liike tuntuu nyky-Suomessa olevan se elementti, joka raskaimmin painaa jarrua. Jos loppiaisesta yritetään saada työpäivä tai työaikaa lisättäväksi parilla tunnilla, yleislakko uhkaa. Oikeastaan kaikki keskustelijat totesivat, että menneen maailman asetelma - työnantajat/työntekijät alkaa olla historiaa. Siksi uusimuotoiset työmuodot pienyrityksineen ja vapaine työmarkkinoineen on nykypäivää - ja ennen kaikkea tulevaisuutta..

Mikael Jungner totesi naulankantaan, että Suomi pärjää kansainvälisessä kilpailussa kohtuullisesti, mutta pärjäisi paremmin - maratonista otetulla vertauksella - jos repusta otettaisiin pois 30 kg painava kivi Siis, nykyjärjestelmän joustamattomuus ja muuttumattomuus on Suomelle kuilemaksi.

Tilaisuuden järjestäjä oli YTK eli yleinen työttömyyskassa, joka toimitusjohtajansa Auli Hännisen johdolla selvitti järjestelmää. Mottona oli, että mitä vähemmän byrokratiaa, sitä enemmän yksilö saa päättää asioistaan. Jungner lausui myös, että järjestelmän purkamista pitäisi tehdä kokeiluin, eri osissa maata. Jossakin kekeiltakoon radikaalia verouudistusta, toisaalla työttömyys- ja sosiaaliturvan uudisttusta, jossakin ansiosidonnaisen maksujärjestelmän uudistamista. Nykyinen järjestelmä on yrittäjiä ja kansalaisia lannistava - mikkän ei tunnu muuttuvan.

Auli Hänninen totesi, että jokainen kansalainen vauvasta vaariin maksaa 910€ vuodessa työttömyydestä. Nämä rahat voitasiin paremminkin sijoittaa. Kaikki keskustelijat tunnustivat kannustinloukun olemassaolon. Siis: työttömän ei 'kannata' ottaa vastaan tarjottua työtä, kun sohvalla pärjää paremmin.

Yleisökysymyksenä esitettiin Li Anderssonin ehdotus, että työtä tehtäisiin vain 6 tuntia, mutta palkka maksettaisiin 8 tunnista. Sivistyneinä ihmisinä keskustelijat eivät suostuneet nauramaan.