Anteeksipyynnöistä

Tuo Kari Mäkisen 'anteeksipyyntö' kuuluu sarjaan, jossa esittäjä ei ota vähäisintäkään riskiä. Lammasmainen media, kansalaisjärjestöt, poliittinen eliitti - kaikki ne määkivät arkkipiispan 'rohkeutta'. Maailmassa ja pienessä Suomessamme on kuitenkin paljon vääryyttä, jota niiden harjoittajat voivat pyytää anteeksi.
Suurin anteeksipyytäjä on tietenkin Venäjä. Kun sellaista tilannetta ei koskaan tule, että Vaalimaan puomin takana elävä roisto pyytelisi anteeksi, meidän on tehtävä se. Miten?
Suomi lahjoittaa 'lähialueyhteistyön' nimissä Venäjälle joka vuosi kymmeniä miljoonia euroja - vastikkeettomasti. Uuden Suomen nettisivuilla oli jokin aika sitten luettelo avustuskohteista. Suosikkini on 'keuhkoahtaumataudin ehkäisy ja hoito Muurmaskin alueella - 300 000€' Hah-hah! Mitäpä tämä pienelle ja köyhälle Suomelle kuuluu? Vitsikästä, että nämä rahat eivät ole maailman ankarimmin verotetulta kansalta ryöstettyjä, vaan velkaraha. Siis: velkarahaa. Suomi hoitaa Venäjän sosiaalihuollon, jotta naapuri voi hankkia aseita. Mikä onkaan maailman lepsuin maa?
Kysyin Kari Mäkiseltä, miksi kirkko ei puutu maailman epäkohtiin, kuten kristittyjen sortoon islamin maissa ja nyt Boko Haramin toimintaan, kun 200 kristittyä pikkutyttöä on siepattu Nigeriassa ja heitä on alettu teloittaa, islamin tapaan, kaulaa myöten maahan haudattuna, minkä jälkeen alkaa kivitys. Joidenkin tietojen mukaan teloituspaikalla on aurinkokatos, jossa virkamiehet ja diplomaatit nauttivat virvokkeita...
Kirkko on oikealla tiellä, mutta väärään suuntaan.