Taivas, mikä viikko

Kesän maanisin viikko on ohi ja kliseisesti voin todeta, että olen monta mieleenpainuvaa kokemusta rikkaampi. Suomi-Areena viikolla yövyin perheemme kesämökillä saaressa Pomarkussa. Aamut alkoivat moottoriveneajelulla aamuvarhaisessa ja sama matka takaisin päin yöllä.
Mitkä sitten ovat niitä kokemuksia, jotka jäivät tärkeimpänä mieleen? No, en ole aikaisemmin nukkunut naalin puku päällä kylmän auton takapenkillä aamuyöllä. En ole aiemmin myöskään ottanut päiväunia kuumassa auringonpaisteessa auton takapenkillä Porin keskustassa, kun olen ollut niin rättiväsynyt, etten ole enää muuhun pystynyt.
Olen tavannut valtavasti ihmisiä ja yrittänyt tarkastella kriittisesti omaa puoluekantaani. Olen tuntenut valtavaa ylpeyttä omista puoluekavereistani kuunnellessani heidän puheitaan raatihuoneen puiston lavalta. Erästä puoluekaveriani lainaten, joskus tuntuu vaikealta olla vihreä Satakunnassa, mutta nyt ei ollut se hetki.
Olen kuullut keskustelun aiheesta Miten Suomi sotii, ja pysähtynyt miettimään elämmekö turvallisessa valtiossa. Olen tanssinut jazzeilla Kylie Minoguen tahdissa. Olen tavannut ystäviä Greenpeacen tilaisuudessa, jonottanut taidemuseon vastaanotolle, poikennut Satakunnan Kansan toimituksessa lukemassa lehdet, joita ei mökille kanneta.
Olen seurannut huolestuneena jäikö jotain mielenkiintoista kuulematta, harmitellut kun en ehtinyt kahteen, kolmeen tai neljään paikkaan samaan aikaan.
Nukuin viime yönä kunnon yöunet ja heräsin ilman herätyskellon soittoa. Oli ihanan rauhallista. Mutta ensi vuonna ehdottomasti uudelleen, Suomi-Areena.