Nyrkit puhuvat, kun sanat loppuvat

Puuvillan puiston lauteilla keskusteltiin väkiallasta Lyödyt lyöjät – kuuleeko kukaan poikia? Poikien väkivaltaongelmaan on tarjolla monta auttajatahoa, mutta kohtaavatko auttaja ja autettava. Kaikki eivät halua ottaa apua vastaan pelkona ongelmaihmisen leiman otsaansa saaminen.

Keskustelun lomassa tuli mieleeni oma kokemukseni erityisopettajan työssä. Minut oli kutsuttu yhteistyöpalaveriin oppilaan väkivaltaongelmien vuoksi. Koska tilanne oli hälyttävä, paikalla oli oppilaan ja hänen äitinsä lisäksi lukuisa määrä eri alojen asiantuntijoita. Ei voinut välttyä tunnelmalta, että on olemassa syytetty ja tuomitseva raati, vaikka näin ei ollutkaan ja todellinen halu auttamiseen oli olemassa. Liika auttamishalu sai aikaan paniikkireaktion, ja todellinen kohtaaminen ei onnistunut.

Miten sitten voi ennaltaehkäistä väkivaltaa ja auttaa tekijää lopettamaan väkivallan? Väkivaltakierteessä ja siitä vankilassa istunut Petri kuvailee omaa nuoruuttaan kertomalla, että kadulla väkivalta oli tapa puhua. Sosiaalityöntekijä Marika Nirhamo sanoo sanan väkivalta olevan osuva. Se on vallan ottamista väkisin, kun ei muuten tule kuulluksi. Petri arvelee, että hänen tapauksessaan urheilun pariin meneminen olisi voinut auttaa. Se, että olisi ollut muutakin tekemistä kuin kadulla pyöriminen. Lopulliseen väkivallan katkaisemiseen hän kertoi saaneensa avun HelsinkiMission Aggredi-työn vastaavan työntekijä Petri Salakan tuella.

On eräs seikka jolla jokainen voi väkivaltaa vastustaa. Lapsille ja nuorille pitää tehdä selväksi, että väkivalta on väärin ja tuomittavaa. Yhä edelleen on niitä vanhempia, joiden neuvo väkivaltaa kokeneille lapsilleen on kehotus lyödä takaisin kovempaa.

Psykiatrisen hoidon toimialajohtaja Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu totesi, että tytöillä ja pojilla on erilainen tapa ilmaista itseään. Tämän vuoksi tyttöjen on helpompi saada apua ongelmiinsa. Väestöliiton Palvelevan puhelimen toimija Joonas Kekkonen puhui samasta asiasta. Hänen mukaansa poikien on vaikea löytää sanoja tunteilleen ja sen vuoksi he eivät pysty kunnolla löytämään apua. He eivät osaa määritellä omaa pahaa oloaan. Komisario Tuomo Katajisto Satakunnan poliisilaitokselta korosti riittävän aikaisen puuttumisen tärkeyttä. Hänen mielestään koulun ja poliisin pitäisi yhdessä kehittää malleja, joilla voidaan puuttua alle 15-vuotiaiden väkivallan tekijöiden käytökseen. Se, että tämän ikäiset eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan ei saa merkitä sitä, ettei heidän tarvitse millään tavoin kantaa vastuuta väkivallan teoistaan.

Keskustelun päätteeksi juontaja, Satakunnan Radion Teemu Kahila, kysyi keskustelijoilta, vieläkö on toivoa. Väkivaltakierteestä vapautunut Petri vastasi toiveita herättävästi, että mikään ei ole mahdotonta.