Naali tapasi kansanedustajat

Suomi-Areenaan mahtuu valtavasti puhetta. Sen vuoksi kriittisellä kuulijalla on vaikeita päätöksiä edessä. Miten löytää ne keskustelut, jotka toisivat jotakin uutta ja mielenkiintoista, jotakin sellaista, jota ei ole vielä sanottu miljoonaa kertaa.
Itselläni tällainen valinta oli edessä, kun mietin lähdenkö kuuntelemaan satakuntalaisia kansanedustajia. Monet heistä ovat minulle kunnallispolitiikan kiemuroista hyvin tuttuja ja mietin toisiko keskustelu jotain uutta ja ennalta arvaamatonta esille. Mikään ei nimittäin ole yhtä kurjaa kuin tylsistyä kauniina kesäpäivänä.
Onneksi minulle välähti mieleen koko Suomi-Areenan johtoajatus. Käytyjen keskustelujen toivotaan olevan vuorovaikutuksellisia eli yleisö voi vaikuttaa siihen mihin suuntaan keskustelu etenee.
Itse toivoin kansanedustajien puhuvan ympäristöarvoista. Päätin herättää huomiota pukeutumalla Suomen uhanalaisimman nisäkkään rooliasuun ja esiintyä tilaisuudessa naalin asussa. Käytännön toteutusta haittasi hieman lämmin auringonpaiste. Naali kun on erittäin paksukarvainen eläin.
Esitin kysymyksen siitä miten kansanedustajat ajavat ympäristöasioita sekä henkilökohtaisessa elämässään että kansanedustajan työssä. Vastaukset jäivät hieman vaisuiksi, ajetaan polkupyörällä, kierrätetään lastenvaatteita ja muuta sellaista. Hei, kaikki tekevät noin, kansanedustajilta voisi odottaa innovatiivisempiakin avauksia. Jos ei kotielämässä, niin ainakin siellä eduskuntatyössä.
Yksi asia kansanedustajien tilaisuudessa veti surulliseksi. Kaikki Satakunnan kansanedustajat kannattavat ydinvoimaa. Kaikki satakuntalaiset eivät ole ydinvoiman puolella, ei lähimainkaan. Tältä osin satakuntalaisessa edustuksessa on paha vaje, jota voitaiin kutsua vaikka vihervajaukseksi. (Kuvassa vihreiden järjestöpäällikkö Ville Tuominen on pukeutunut naalin pukuun.)